keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kuutosryhmästä tuli Donitsiryhmä

Toinen tapaamisemme ryhmämme kesken oli torstaina 27.3.2014.

Viime kertaisesta tapaamisesta Telman, Emilian, Timin, Miron, Juhanan ja Joonaksen kanssa saimme älytekstiiliprojektillemme ideapohjaksi pelin.

Tällä kerralla halusille ryhmämme jatkavan peli aiheen ideointia. Kivi-paperi-sakset -kaikille tuttu peli antoi pelillemme säännöt. Oppilaat saivat kuitenkin ideoida uusiksi keskenään kilpailevat "hahmot" eli kiven, paperin ja saksen.

Ideoita tuli vaikka kuinka:
Seuraavassa lasten idoita:

Pupu-Porkkana-Pyssy
Puu-Termiitti-Lepakko
Jää-Vesi-Tuli
Kenkä-Muurahainen-Nuppineula
Veitsi-Haarukka-Myrkkyomena
Tukki-Kirves-Metsämies
Apina-Banaani-Ihminen
Homer Simpson-Donitsi-Laihdutuskuurilla oleva fitnessmalli

Erilaisista ideoista äänestimme ja saimme selkeän voittajan:
Isomaha (alkuperäinen Homer Simpson)-Donitsi-Fitnessmalli

Hyvä me!



perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kuutosryhmän ensitapaaminen 13.3

Älytekstiiliprojektin ensimmäinen päivä Norssilla alkoi aurinkoisena. Me opettajankoulutuslaitoksen "toteuttajat" Hanna, Marko ja Minna tapasimme "suunnittelijaryhmämme" Joonaksen, Telman, Emilian, Timin, Miron ja Juhanan 5A luokalta. Istuimme alas pohtimaan yhteistyömme lähtökohtia: mikä on tekstiili ja mitä tarvitaan, että tekstiilistä saadaan älykäs?

Tavoitteenamme on seuraavan kuukauden aikana toteuttaa innovatiivinen ja yhteisöllisyyttä edistävä e-tekstiili 5A luokan käyttöön. Jaoimme myös ajatuksia yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä. Huomasimme, että kaverit ja yhdessäolo ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on löytää aikaa ja tilaa rauhoittumiseen ja asioiden miettimiseen omassa rauhassa.



Oman koulun alueellakin on jokaisella mielipaikkansa, esimerkiksi:
Kaukalo
Atk-luokka
Metsäkukkula
Ruokasali
Liikuntasali
Kuvisluokka
Käsityöluokka


Aloitimme oman tuotteen ideoimisen suttupaperien ääressä.
Voisiko se olla matto, ja kun sen päälle kävelee niin tapahtuu jotain, valoja...
Tai olisiko se jonkinlainen hanska! Sähköiskuhanska, kynähanska, äänihanska, herätyskellohanska...
Tai iloa tuottava kaappi, jonka sisälle syttyy valot ja siellä soisi musiikki kun oven avaa. Näkymättömyyshupun avulla voisi vetäytyä omaan rauhaan villiintyneessä luokkatilassa. Välkkäragekoriste voisi olla vaikkapa tavallisen näköinen ryijy, joka välitunnin alkaessa alkaisi soida ja vilkkua!
Tai voisiko älytekstiilimme olla peli, joku twisterin kaltainen kenties, jota voisi käyttää yhdessä.




Lopulta innostuimme kaikki peli-ideasta ja päätimme yhteisesti kehitellä sitä eteenpäin.
Kiitämme suunnittelijoita runsaista ideoista. Pakkaamme syntyneet luonnokset mukaamme ja lähdemme opettelemaan ohjelmointia!


5A:n Viisaita vaatteita 13.3

Suorastaan kohtalokas ensikohtaaminen

Kun ViisAA:t lyövät viisaat päänsä yhteen ei todellakaan kuuluu pelkkää tyhjää kuminaa; ideoiden tuloa ei vain voi estää! Ja kaksi(n) aina kaunihimpi tai vähintäänkin kekseliäämpi, sillä kun ryhmä nro. 2 pääsi vauhtiin niitä suorastaan pursusi ovista ja ikkunoista! Siinä olisi heikompaa saattanut hirvittää, mutta onneksi ryhmän rohkea luotsi ei helposti hätkähtänyt. 
Kun ideoita röntgen hanskoista, rakettirepuista aina läksyt tekeviin kyniin oli heitelty tilanteen vaatima tovi päästiin ryhmäläisten kanssa tositoimiin eikä luotsin tarvinnut enää tyrmätä jokaista ilmaan heitettyä ajatusta. 
 
Ryhmä oli niin vimmoisan innostunut älyvaate ajatuksesta, että vasta tuplatunnin viime hetkillä päästiin yhteisymmärrykseen projektin tulevasta suunnasta. Olihan tavoitteena saada aikaan jotain hyödyllistä, mielenkiintoista ja ennenkaikkea kahden tulevan opettajan maagisilla kyvyillä toteutettavaa. Ajatus ilmassa leijuvasta valokirjoituksesta jätettiin muhimaan luotsin takaraivoon ja ryhmä jäi selvästi innostuneena odottamaan seuraavaa kohtaamista jolloin päästäisiin tuotekehittämään ajatusta pidemmälle vahvistukseksi liittyvän toisen opeopiskelijan voimin. 

Niimpä Riina ja pohdintaan pienellä viiveellä viilettävä Roosa viettivät seuraavan viikon pulman parissa painien. Syytä synkkyyteen ei projektin kunnianhimoisesta tavoitteesta huolimatta ole, sillä nämä naiset ohjaksissa villeimmätkin ideat saadaan kesytettyä ratsastus kelpoisiksi työjuhdiksi, joista on iloa vielä vuosiksi eteenpäin! 


Kohti ääretöntä ja sen yli!


Ryhmän 2 luokanopeluotsit, 
Riina ja Roosa

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ryhmä kolme: Päivän edistystä...






kuva 2.JPG

kuva 3.JPG

 Teimme aamulla normaalikoululla suunitelmaa lasten kanssa. Emme voineet tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaan äänisensorilla varustettua pehmolelua, koska meillä ei ollut tarvittavia materiaaleja. Toinen vaihtoehto oli liivi, joka päällä oppilas saa esimerkiksi mennä ensimmäisenä ruokailuun tai pitää jumppatuokion luokassa.

Teimme muffinssin kierrätyskankaista, joita löytyi tekstiilityön luokasta. Liiviin tarvitsemme lisäksi LilyPadin, sähköä johtavaa lankaa, 3 lediä, kytkimen sekä virtalähteen. Itse liivin hankimme kierrätyksestä tai muokkaamme jostakin vanhasta vaatteesta sellaisen. Lapsilta saimme väritoiveita sekä ideoita koristeluun.
Tässä Fritzing ohjelmalla piirretty komponenttikaavio pipon ledeistä.

5A:n "valopää"-ryhmän kanssa tänään katsottiin miten Lilypad toimii ja tehtiin kytkentöjä, saatiin ledit syttymään ja summeri soimaan.

Ryhmän tapaaminen - suunnittelua ja ripaus sähköoppia

Tänään aamupäivästä kokoonnuttiin oman ryhmämme voimin. Aluksi esittelimme lyhyesti ryhmällemme, miten olemme suunnitelleet toteuttavamme valopää-pipon. Seuraavaksi ryhmä pääsi itse kokeilemaan elektoriikan eri komponentteja. Ensin pohdittiin kuitenkin yhdessä, mitä tarvitaan valon syttymiseen.
Ryhmän pojat pääsivät ensin kokeilemaan, miten saadaan kaksi lediä palamaan ja ääni kuulumaan käytössä olleiden välineiden avulla. Yrityksen ja erehdyksen kautta pojat saivat testilaitteen toimimaan. Erityisesti pojat innostuivat kokeilusta, minkä tarkoituksena oli antaa lapsille kuvaa siitä, mitä me yliopistossa puuhaamme pipon valmistumisen eteen. Tämän jälkeen pojat saivat opastaa tarkkasilmäisinä ryhmän tytöille "laitteen" toimintaperiaatetta.
Lisäksi näytimme oppilaille Lilypadin ohjelmointia ja niitä periaatteita, miten koodia syötetään ohjelmaan.
Oppilaat vaikuttivat innostuneilta laatimastamme toteutussuunnitelmasta. Pipon tupsuun toivottiin kuitenkin punaisia led-valoja vilkkumaan. Valojen toivottiin kiertävän pipoa ympäri eri tahtia vilkkuen, kuten olimme alunperin suunnitelleet.

Iltapäivällä jatketaan!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Teknikot ja toteuttajat kokoontuvat - Pian ja Niinan suunnitelmia

Tänään saatiin näppituntumaa käytettävissä olevaan Lilypad-mikrolaitteeseen. Minulle laite oli täysin vieras, samoin koodin syöttäminen, mutta toinen ryhmän teknikoista käsitteli laitetta kokeneen konkarin ottein. Tässä on kuva eräästä kokeilustamme, jossa laitteeseen kytketty led-valo vilkkui ensin nopeasti viisi kertaa ja sen jälkeen teki saman mutta hitaammin.
Testailun jälkeen pohdimme tarkemmin älyvaatetta oppilaiden ideoinnin pohjalta. Pipon oli ehdottomasti oltava sininen. Kaivettuani pipolaatikkoani löysin täydellisen pipon tarkoitukseemme. Suunnitelimme lisäävämme pipoon kirkkaat led-valot niin, että valorivi kiertää pipoa välillä välkähtäen. Ledien sijoittaminen pipoon olisi suhteellisen helppo tehtävä. Eniten päänvaivaa ja pohdintaa lisäsi pinssin liittäminen pipoon. Päätimme kuitenkin pinssin toimivan pipossa "katkaisijana", joka sytyttäisi pipoon valot, kun siitä painetaan.
 
Aika hieno pipo, vai mitä? 

Niina