Kurssin tavoitteena oli valmistaa e-tekstiili, jossa materiaalina olisivat kierrätystekstiilit ja elektroniikka. Työ tuli valmistaa yhteistyössä Tampereen Normaalikoulun oppilaiden kanssa. Oppilaiden kanssa oli tarkoitus ideoida ja suunnitella tekstiiliä, ja meidän tehtävänämme sitten valmistaa suunniteltu tuote. Tuotteen oli tarkoitus lisätä yhteistoiminnallisuutta ja rikastuttaa koulun toimintaympäristöä.
Yhteistyö sujui hyvin oppilaiden kanssa, vaikka välillä oli hiukan kankeuttakin ilmassa. Oppilaat olisivat aluksi toivoneet nallea, joka olisi reagoinut luokan äänitasoon, mutta meidän käytössämme olevilla materiaaleilla tätä ei ollut mahdollista toteuttaa. Tämän vuoksi valitsimme toisena ideana olleen liivin, jota oppilaat saisivat pitää päällään jonain tiettynä päivänä, ja silloin tällä oppilaalla olisi jokin erityistehtävä. Oppilaat toivoivat ensimmäisenä ruokailuun pääsyä tai jonkin oman tuokion vetämistä muulle luokalle. Yksi oppilaista toi esiin idean muffinista, joka välkkyisi, ja josta kuuluisi ääntä. Päätimme laittaa liiviin aluksi suunnitellun tähden sijaan muffinin, josta kuuluisi ääni ja välkkyisi kolme lediä. Oppilaat vaikuttivat pitävän muffinitoteutuksesta, kun kerroimme siitä heille. Saimme näin heidän ideansa käyttöön.
Tuotteen valmistus sujui muuten hyvin, mutta tekniikan kanssa saimme kamppailla todenteolla. Välillä koodissa oli vikaa, toisella hetkellä taas mansikkakytkimemme ei toiminut. Lopulta jouduimme luopumaan suurimmasta osasta sähköä johtavasta langasta ja korvasimme ne sähköjohdolla. Muffini oli vain kertakaikkiaan liian tiivis paketti, ja langat osuivat sen sisällä toisiinsa. Lopulta saimme opettajien avustuksella tekniikkapuolen kuntoon ja saimme muffinin ommeltua liiviin. Olimme lopputulokseen tyytyväisiä ja toivottavasti näin ovat myös oppilaat. Kurssin tavoite saavutettiin ja lopputuloksena on luokan toimintaympäristöä rikastava, kierrätysmateriaaleista valmistettu e-vaate.
 |
| Kuten kuvasta näkyy, homma pelittää niin kuin pitääkin! (huomaa helpottunut ilme ryhmäläisen kasvoilla) |
Mitä opittiin?
Opimme kurssin aikana jotain koodaamisesta, ompelusta ja näiden yhdistämisestä. Tutuksi tuli aiemmin tuntematon Lilypad ja sen toiminta. Elektroniset tekstiilit ja näiden käyttömahdollisuudet tulivat tutummiksi. Edelleen kuitenkin olisi todella paljon opittavaa. Ohjelmointi ja koodaaminen ovat sen verran vieraita alueita, etteivät ne näin lyhyessä ajassa avautuneet kuin vähän. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista kurkistaa tällaiseen vieraampaan maailmaan. Opimme myös lisää yhdessä tekemisestä ja ryhmässä toimimisesta. Ryhmässämme yhteistyö toimi hyvin ja huumorilla selvittiin haasteista.
Vinkiksi muille
Meidän mielestämme kurssilla ei välttämättä olisi tarvittu niin paljon suunnitteluaikaa oppilaiden kanssa, kuin tähän oli varattu. Saimme jo kahdella kerralla työn hyvään malliin. Työn palautukseen ja prosessin arviointiin oppilaiden kanssa olisi voinut olla varattuna vaikka se kolmas kerta. Aluksi ennen oppilaiden kanssa suunnittelua olisi ollut hyvä olla enemmän tietoa teknisestä puolesta. Nyt aihe tuntui kovin vieraalta ensimmäisellä Norssi-kerralla. Sähköä johtavaa lankaa toivottiin käytettävän työssä, mutta se ei lopulta ollut kovin käytännöllinen, vaan aiheutti helposti oikosulkuja. Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa tarkkaan miettiä omassa työssä, onko järkevämpää suosiolla käyttää sähköjohtoa. E-tekstiileissä käytettävät materiaalit ovat sen verran kalliita ainakin tällä hetkellä, että ihan taloudellisista syistä en usko tällaisien projektien olevan koulujen arkipäivää ihan hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti