Lopultakin Lapasesta lähtee!

Pelialassako Suomen tulevaisuus?
Mahdollisesti! Saammeko esitellä kentän uusimman ja kuumimman tulokkaan:

Lapasesta lähtee!

Tikkipeli kahdelle pelaajalle sekä kahdelle nahkahanskalle.

Materiaalitietoja:
Hermoja rauhoittavan syvän turkoosi pelilauta entisestä kirurgin takista.
Nahkahanskat löydetty Cannesista 2006. Sen jälkeen käytössä puhki kulutettu.
Valintapainikkeita suojaavat sermit Suomen armeijan harmaata villakangastakin huopaa.
Pelihahmojen lihakset ja lihat vanhoista olkatoppauksista.
Donitsin päälle ripolteltuna käytöstä poistettu rannekoru.

Peliohjaintyynyn kytkimet ommeltu arvottomista "kolikoista" (älä suotta revi kytkimiä auki) sekä johtavasta langasta.

Virtalähteenä 4,5V sormiparistot.
Ja käskyjä välittämässä 20 piuhaa...

Tarkemmat tekniset tiedot edellisessä postauksessa.

Ajatuksia yhteisöllisyyden ja esteettömän käytettävyyden näkökulmista:

Lapasesta Lähtee! on jännittävä kaksinpeli, jonka kulkua on kutkuttavaa seurata vierestä omaa vuoroa odotellessa. Pelissä on tavoiteltu haptista teknologiaa, joka mahdollistaa pelin pelattavuuden erilaisista fyysisistä rajoitteista huolimatta. Näkövammaiset voivat tutustua peliin tunnustellen pelihahmoja ja kummallakin puolella peliohjaimen painikkeet on suunniteltu siten, että ne seuraavat hahmojen sijoittumista alustalle pelaajasta katsottuna. Peliin on liitetty erilaiset palauteäänet sekä pelaajan valinnan rekisteröitymisestä Lilypadiin että kaikista mahdollisista pelituloksista. Sekä punaisella että vihreällä pelaajalla on oma voittoa kuvaava sävelkulku ja tasapelin sattuessa summeri soittaa tasapelitunnuksen. Myös kuulovammaiset voivat pelata peliä, sillä kytkinsermeihin sijoitetut ledivalot viestivät pelin valmiustilasta sekä tuloksesta. Peliä on siis mahdollista pelata myös pelkän näköaistin varassa, vaikka toisen pelaajan käsi on huopasermin takana piilossa.

Pelidemo tositoimissa.

Kiitos ja Olkaa hyvät!
t. Donitsiryhmä: marko b. minna k. hanna r. sekä emilia joonas juhana miro telma ja timi

Valmista!

Ennen viimeistä yhteistä kertaa oppilaiden kanssa norssilla, ompelimme Riinan kanssa hanskaan lilypadin, patterikotelon ja osan kytkennöistä johdinlangalla. 

Oppilaat eivät aluksi oikein innostuneet violeteista hanskoista tai ylipäänsä fiilishanskan ulkonäöstä, mutta piirilevyn toiminta ja se kuinka sähkö voi kulkea lankaa pitkin kiinnostivat. Oppilaat ehdottivat myös että hanskoihin pitäisi lisätä jotain turkoosia.

Oppilaat ideoivat myös miten hanskaa voisi käyttää luokassa ja missä tilanteissa, kuten aamulla ensimmäsenä tavattaessa, opettaja palautetta antaessaan tai luokan järjestäjät vuorollaan.

Lopuksi sovimme yhdessä, että parin viikon päästä tuomme luokalle valmiin ja toimivan hanskan (turkooseilla yksityiskohdilla) ja oppilaat esittelevät hanskan toiminnan muille luokkalaisille. 

Iltapäivällä norssilla käynnin jälkeen kävimme jälleen töihin ja kävimme tämän lisäksi viimeistelemässä hanskan vielä seuraavana aamuna. Lopulta koodi toimi niin kuin piti ja langat olivat oikeilla paikoillaan. Hanska siis toimi aivan oikein, jokainen ohjelma erikseen ja hanskaa heiluttaessa näkyi jokin kolmesta hymiöstä tai teksti "moi"

Parhaiten hymiöt ja tekstin saa kuitenkin näkyviin ottamalla kuvan heilautuksesta normaalia pidemmällä valostuajalla.

- Roosa ja Riina

"Vuohan kaavio!" huusi savolaismies, kun hevosensa donitsiin vaihtoi.

Donitsiryhmän vuokaavio esittäytyy:

Vuokaavio by Donitsiryhmä (Kuvasta poiketen virtalähteenä meillä on kolme AA-patteria eli yhteensä 4,5V:a.)

Keskusyksikön kaikki paikat on varattuina.

Yhteensä kaksi lediä, molemmat kirkkaita, kuusi kytkintä, joista kolme kummallekin pelaajalle (Vihreälle ja Punaiselle). Alunperin ledit olivat punainen ja vihreä, mutta koska ne olivat paljon himmeämpiä kuin kirkkaat lajitoverinsa päätimme korvata ne kirkkailla. Emme kuitenkaan luopuneet täysin väreistä, sillä kiinnitimme ledien alle punaisen ja vihreän huovan. :)

Kytkimet toimivat pelaajan Donitsina - Sohvaperunana ja Sixpakcina, joista jokaisella on oma vahvuus ja heikkous suhteessa muihin...jännittävää. Så spennande!

Äänilaite soittaa ääntä joukkueen voittaessa tai kun tulee tasuri, eli tasapeli. Se myös ilmoittaa lyhyillä äänimerkeillä, kun kone laskee kumpi voittaakaan erän - Ledi syttyy voittajan merkiksi!

Sitten vaan käsi hanskaan ja... 

                                                         ... LAPASESTA LÄHTEE!

Donitsiryhmällä homma hanskassa

Kolmannella tapaamisella näytimme suunnittelijaryhmällemme pelilaudan prototyyppiä.  Pelissä kisailevat "Homer Simpsonin - donitsin ja - laihdutuskuurilla olevan fitnessmallin" olemme toteuttaneet viitteellisesti ja karrikoiden kankaasta valmistettuina hahmoina. Homeria kuvaa sohvaperunavatsa ja fittnesmallia tiukka päivettynyt sixpack. Hahmot taisivat ilmeistä päätellen olla jokseenkin erilaisia kuin mitä suunnittelijalapset olivat nähneet mielessään. Poikkipuolisia sanoja ei kuitenkaan lausuttu. Donitsi on onneksi selvästi donitsi ja pelasti päivän.

Päivän pihvi oli keksiä pelille nimi. Yhdessä ideoitujen ehdotusten joukosta tiukassa suljetussa lippuäänestyksessä voittajaksi selviytyi Lapasesta lähtee. Pujottaahan pelaaja kätensä hanskanvarteen tehdäkseen valinnat vastustajalta salassa.

Koululla jatkettiin koodin kimpussa.  Lopulta vika löytyi, ja korjaantuikin nopeasti kääntämällä oletustilanteen lukusuunta. Ongelmaa ratkaisuineen voisi kuvata sanoen, että emme kerrokaan tietokoneelle lasin olevan puoliksi tyhjä, vaan puoliksi täysi. Sama asia, mutta eri tulokulma.

Itsearviointi

Tavoitteiden saavuttaminen:

Kurssin tavoitteena oli valmistaa e-tekstiili, jossa materiaalina olisivat kierrätystekstiilit ja elektroniikka. Työ tuli valmistaa yhteistyössä Tampereen Normaalikoulun oppilaiden kanssa. Oppilaiden kanssa oli tarkoitus ideoida ja suunnitella tekstiiliä, ja meidän tehtävänämme sitten valmistaa suunniteltu tuote. Tuotteen oli tarkoitus lisätä yhteistoiminnallisuutta ja rikastuttaa koulun toimintaympäristöä.

Yhteistyö sujui hyvin oppilaiden kanssa, vaikka välillä oli hiukan kankeuttakin ilmassa. Oppilaat olisivat aluksi toivoneet nallea, joka olisi reagoinut luokan äänitasoon, mutta meidän käytössämme olevilla materiaaleilla tätä ei ollut mahdollista toteuttaa. Tämän vuoksi valitsimme toisena ideana olleen liivin, jota oppilaat saisivat pitää päällään jonain tiettynä päivänä, ja silloin tällä oppilaalla olisi jokin erityistehtävä. Oppilaat toivoivat ensimmäisenä ruokailuun pääsyä tai jonkin oman tuokion vetämistä muulle luokalle. Yksi oppilaista toi esiin idean muffinista, joka välkkyisi, ja josta kuuluisi ääntä. Päätimme laittaa liiviin aluksi suunnitellun tähden sijaan muffinin, josta kuuluisi ääni ja välkkyisi kolme lediä. Oppilaat vaikuttivat pitävän muffinitoteutuksesta, kun kerroimme siitä heille. Saimme näin heidän ideansa käyttöön.

Tuotteen valmistus sujui muuten hyvin, mutta tekniikan kanssa saimme kamppailla todenteolla. Välillä koodissa oli vikaa, toisella hetkellä taas mansikkakytkimemme ei toiminut. Lopulta jouduimme luopumaan suurimmasta osasta sähköä johtavasta langasta ja korvasimme ne sähköjohdolla. Muffini oli vain kertakaikkiaan liian tiivis paketti, ja langat osuivat sen sisällä toisiinsa. Lopulta saimme opettajien avustuksella tekniikkapuolen kuntoon ja saimme muffinin ommeltua liiviin. Olimme lopputulokseen tyytyväisiä ja toivottavasti näin ovat myös oppilaat. Kurssin tavoite saavutettiin ja lopputuloksena on luokan toimintaympäristöä rikastava, kierrätysmateriaaleista valmistettu e-vaate.

Kuten kuvasta näkyy, homma pelittää niin kuin pitääkin! (huomaa helpottunut ilme ryhmäläisen kasvoilla)

Mitä opittiin?

Opimme kurssin aikana jotain koodaamisesta, ompelusta ja näiden yhdistämisestä. Tutuksi tuli aiemmin tuntematon Lilypad ja sen toiminta. Elektroniset tekstiilit ja näiden käyttömahdollisuudet tulivat tutummiksi. Edelleen kuitenkin olisi todella paljon opittavaa. Ohjelmointi ja koodaaminen ovat sen verran vieraita alueita, etteivät ne näin lyhyessä ajassa avautuneet kuin vähän. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista kurkistaa tällaiseen vieraampaan maailmaan. Opimme myös lisää yhdessä tekemisestä ja ryhmässä toimimisesta. Ryhmässämme yhteistyö toimi hyvin ja huumorilla selvittiin haasteista.


Vinkiksi muille

Meidän mielestämme kurssilla ei välttämättä olisi tarvittu niin paljon suunnitteluaikaa oppilaiden kanssa, kuin tähän oli varattu. Saimme jo kahdella kerralla työn hyvään malliin. Työn palautukseen ja prosessin arviointiin oppilaiden kanssa olisi voinut olla varattuna vaikka se kolmas kerta. Aluksi ennen oppilaiden kanssa suunnittelua olisi ollut hyvä olla enemmän tietoa teknisestä puolesta. Nyt aihe tuntui kovin vieraalta ensimmäisellä Norssi-kerralla. Sähköä johtavaa lankaa toivottiin käytettävän työssä, mutta se ei lopulta ollut kovin käytännöllinen, vaan aiheutti helposti oikosulkuja. Meidän kokemuksemme mukaan kannattaa tarkkaan miettiä omassa työssä, onko järkevämpää suosiolla käyttää sähköjohtoa. E-tekstiileissä käytettävät materiaalit ovat sen verran kalliita ainakin tällä hetkellä, että ihan taloudellisista syistä en usko tällaisien projektien olevan koulujen arkipäivää ihan hetkeen.

Ryhmä kolme jälleen työn touhussa

Mikäpäs olisikiaan parempaa tekemistä vapaalle perjantaiaamupäivälle, kuin tulla Virtaan ompelemaan ja kolvaamaan älyvaatetta. Kannustavaa ja innostavaa projektin valmistamisesta tekee se, että kun yhden asian saa toimimaan, seuraava alkaa takkuamaan. Johtava lanka on niin ikään paholaisen keksintö.

Lopullinen kokoonpano näyttää kaaviokuvassa tältä:

 


Sama kokoonpano muffinssiin rakennettuna ei olekaan niin yksinkertainen juttu.


Kahvin ja ryhmätyön voimalla...

 Patterikotelo piilotetaan liivin rintataskuun.










Viimeisin päätös, on karsia johtavan langan käyttöä, ja korvattava lankaa sähköjohdoilla. Ei muuta kuin juotoshommiin!

-Sampo

Ryhmä kolme: Tapaaminen norssilla ja projektin toteutusta yliopistolla

Tänäkin torstaina kokoonnuimme aamulla norssille tapaamaan omaa ryhmäämme. Yllätykseksi oppilaille olimmekin yhdistäneet heidän kaksi eriävää suunnitelmaa - liivin ja muffinssin. Menimme norssille mukanamme siis suunnitelma "muffinssiliivistä". Käpisteltäväksi olimme jo valmistaneet muffinssin, johon myöhemmin kiinnitettäisiin elektroniikkakomponentit. Oppilaat ottivat ajatuksen vastaan iloisin mielin.

Kahdeksi oppitunniksi meillä ei siis oppilaiden kanssa ollut tekemistä, joten pienen urheiluaiheisen keskustelun jälkeen päädyimme yksimieliseen tulokseen, että kauniista auringonpaisteesta tulee ottaa kaikki irti, ja lähdimme pelaamaan porukalla ulos jalkapalloa. Asetelma pelissä oli klassinen: pojat vastaan tytöt. Lopputulos tytöille neljä maalia, poikien kolmea maalia vastaan.

Muutaman tunnin hypärin aikana Karoliina onnistui löytämään projektiimme sopivan liivin kirpputorilta. Yliopistolla jatkoimmekin LilyPad -projektiamme tekemällä painokytkimen aiheuttamia muutoksia koodiin, joista iso kiitos E-P:lle.


Uusi suunnitelma kytkennöistä paperille piirrettynä näyttää tältä:













Ja johtimilla rakennettuna ja testattuna härdelli on tämän näköinen:

Koodia testatessa "hauenleukaviidakko" oli tiheä, ja tekijällä hermot koetuksella.

Tekstiilityön puolella homma eteni niin ikään hyvää vauthia.

Mikroledien ompelua muffinin yläosaan.